Monimuoto-opinnot ovat nimensäkin mukaisesti monimuotoisia. Löytyy lähi-opetusta, verkkoluentoa ja vierailukäyntejä. Tentit tarjoavat vähintäänkin samanlaisen variaation, mukaelmia on perinteisestä paperitentistä Moodle-oppimisympäristössä suoritettavaan verkkotenttiin.
Ensimmäinen kokemukseni verkkotentistä on ohi, ja voin sanoa sen olleen hermoja raastava ja vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus. Erityispedagogiikan kurssi tentittiin kolmessa osassa: kaksi monivalintatenttiä kirjoista ja yksi lyhyt kirjallinen tentti luennoilta. Kukin tenttialue aukesi erikseen, vasta kellonlyömällä. Itse materiaalit saivat olla mukana suoritushetkellä - ja kukapa olisi tullut asiaa tarkistamaan asunnolleni. Tentin suorittaminen tuntuikin epätodelliselta kun sain istua omassa huoneessa, oman työpöytäni ääressä omalla koneellani ja vielä laittaa kynttilöitä palamaan tunnelmavalaistukseksi illan hämärtyessä.
Ne muutamat minuutit ennen tentin alkua olivat ehkä pisimmät. Siinä vaiheessa ei enää viitsinyt tehdä mitään muuta kuin odottaa tenttialueen aukeamista. Ja minuutit matelivat. Sitten taas heti tenttialueelle päästyä iski kiire: tunnin tentin aikana piti saada vastattua kolmeenkymmeneen kysymykseen - kuhunkin kysymykseen oli siis kaksi minuuttia aikaa vastata. Sinä aikana piti ehtiä lukemaan kysymys, pohtimaan vastausvaihtoehtoja ja selaamaan kirjasta josko vastaus löytyisi niihin kysymyksiin joihin en osannut mitään sanoa tai joista olin epävarma. Onnekseni voin sanoa lukeneeni tähän tenttiin sen verran paremmin että tunsin kirjan jotenkuten ja tiesin heti mistä luvusta tietoa lähteä etsimään. Ja sattuipa muutama vastaus eteeni myös ihan vahingossa.
Tulokset oli nähtävissä tentin sulkeutumisen jälkeen ja voin ilokseni todeta läpäisseeni ensimmäisen osan kirkkaasti. Ja toisestakin osasta pääsin läpi. Siitäkin huolimatta että verkkoyhteyteni pätki (ja aiheutti muutamia harmaita hiuksia) juuri silloin kun tentin olisi kuulunut alkaa. Luentotentin tuloksia saa odottaa vielä pari viikkoa, mutta olen suoritukseeni tyytyväinen.
Muuten täällä asiat ovat mallillaan. Viime viikonlopun ja nyt alkuviikon aikana ovat puista pudonneet viimeisetkin lehdet ja ilma on viilentynyt sen verran että vakavasti harkitsen talvivaatteiden kuljettamista tänne kun seuraavan kerran käyn kotona.
Neljä viikkoa opiskeluja takana ja huomaan hiljalleen ajautuneeni jonkinlaiseen rutiiniin. Lukujärjestys on ehtinyt tulla tutuksi ja kurssien vaatimukset tiedetään: ensimmäinen tentti on vain kolmen viikon päästä. Viikot siis osallistun tunneille ja viikonloppuisin matkustan kotiin.
Viikko takana ja kaikilla tavaroilla alkaa olla paikka ja kaikki tavarat ovat paikallaan. Oma muuttokuormani saapui päivää itseni jälkeen. Siinä sitten kannettiin tavaroita ylös useampi porrasväli - hissi kun ei juuri silloin suostunut toimimaan. Äidin kanssa yhdessä sitten ripustettiin verhot ja siirreltiin huonekaluja ennen kuin minun piti kiiruhtaa tunneille koulun puolelle. Huoneen tunnelma muuttui heti kun saatiin verhot ja päiväpeitto paikoilleen. Ja äiti oli tuliaisina tuonut Väinämöisen palttoonappeja ja suolaa - sekä pienen orkidean.