Kaamosmasennusta

Aika kuluu nopeaan - mitä, nyt on jo joulukuu??

Nopeaan on syksy kulunut, eikä ihme kun vikkoaikatauluja tahdittavat matkat Helsingin ja Tampereen välillä. Välillä koko viikko Helsingissä kuluu vain siihen kun ajattelen, että perjantaina lähtee bussi. Kovin tyytyväinen olen opiskelupaikkaani ja kämppääni - enkä suotta. Mutta kaamosmasennus on tuonut mukanansa myös motivaationpuutteen vähän kaiken suhteen. Mikään ei täysin huvita - huomaan pakoilleeni erityisesti kouluhommia nyt jo yli kuukauden. Ja parin viikon päästä on taas tentti. Ei mikään kovin positiivinen tilanne...



Tulin loppuviikoksi kotikaupunkiini, (ihan asiallisista syistä) ja pakko sanoa että pidemmän ajan viettäminen täällä taas vaihteeksi on ihan mukavaa. Kaikki on niin paljon tutumpaa. Mutta samalla huomaan vieraantuneeni lapsuudenkodistani. Kyllä, minulla on täällä vielä huone joka on omaa tilaani, mutten tunne sitä samalla tavalla omakseni kuin aiemmin. Toisaalta taas, hoidan kotitöitä herkemmin kuin ennen tätä syksyä. Mutta tietenkään aina ei viitsisi vessoja pestä, varsinkin jos on juuri saman homman tehnyt kämpällä.

Piristystä elämään tuo ajatus tulevasta kuoron joulukonsertista - joululaulut piristävät aina, ja kaikista parhaiten nyt jouluaikana. Samassa kuorossa olen laulanut vuodesta 2007 lähtien ja nyt tähän jouluun on tarkoitus lopettaa. Viimeinen konsertti: jouluaattona. Hieman haikeaksihan se mielen vetää, mutta kyllä nyt on aika siirtyä nuorisokuorosta eteenpäin. Ja ehkäpä jossain vaiheessa löydän toisen kivan kuoron tilalle. Kevättä myös rauhoittaa kun pakolliset menot täällä Tampereen päässä vähenevät.

Joulusta olen innoissani. No, ainainen kysymys "mitä lahjaksi" polttaa mieltä jokaisen perheenjäsenen kohdalla, mutta muuten rakastan joulua. Sitäpaitsi, kun saa sen hyvän idean joululahjaan joka sopii kuin nakutettu, en voisi olla iloisempi. Ensimmäiset joulukoristeet meillä laitettiin esille jo viikonloppuna ja muovikuusikin kasattiin alakertaan jossa se koristaa yhteistä tilaa kuten nyt jo joka joulu. Olohuoneeseen tulee sitten (ainakin toivottavasti) ihan oikea kuusi. Sitä odotellessa. Ja tunnelma syntyy vähitellen aina uusien koristeiden ilmestyessä paikoilleen ja kun tyynynpäälliset, verhot ja pöytäliinat hiljalleen vaihdetaan jouluisiin versioihin. Vielä parikymmentä päivää jouluun!