Suolaa ja ruisleipää

Viikko takana ja kaikilla tavaroilla alkaa olla paikka ja kaikki tavarat ovat paikallaan. Oma muuttokuormani saapui päivää itseni jälkeen. Siinä sitten kannettiin tavaroita ylös useampi porrasväli - hissi kun ei juuri silloin suostunut toimimaan. Äidin kanssa yhdessä sitten ripustettiin verhot ja siirreltiin huonekaluja ennen kuin minun piti kiiruhtaa tunneille koulun puolelle. Huoneen tunnelma muuttui heti kun saatiin verhot ja päiväpeitto paikoilleen. Ja äiti oli tuliaisina tuonut Väinämöisen palttoonappeja ja suolaa - sekä pienen orkidean.

Iltapäivästä purin erinäisiä laatikoita ja asettelin
tavaroita omille paikoilleen. Hyllyt täyttyivät kirjoista ja koriste-esineistä ja kaapista löytyi omat hyllynsä vaatteille, pyyhkeille, vuodevaatteille ja siivousvälineille. Huone alkoi näyttämään omaltani. Vaikka, hieman ankeahko se vieläkin on. Mutta jatkuvasti löytyy kaikkea uutta mitä tarvitsisi. Olenkin vähitellen hankkinut uusia esineitä käyttöön. Jatkojohto, sumutinpullo, hammasmuki ja muut pienet esineet ovat sulautuneet mukaan. Ja Ikeaan tekisi mieli palata jatkuvasti...

Itse kämppää ollaan tyttöjen kanssa siivottu ahkerasti. Keittiön kaapit on pyyhitty, viemärin tukos saatiin huoltomiehen avulla auki ja itse sulattelin alkuviikosta pakastimen. Ummehtunutta hajua olemme yrittäneet hälventää mm. tuulettamalla. Alkuviikosta kävin jopa ruokakaupassa niin että sain iltapalatarvikkeita ja leivoin puolen litran sämpylätaikinan. Pakkaseen löysi tiensä pari pussillista sämpylöitä samalla kun tytöt katselivat vierestä silmät pyöreinä suu auki.

Tytöillä viittaan kolmeen kämppikseeni joihin olen saanut tutustua tässä viikon aikana. Meillä on jokaisella oma huone ja yhdessä jaamme keittiön, kaksi vessaa ja suihkutilan. Vieraskoreus ja arastelu alkaa vähitellen hälvetä ja olemme ehtineet keskustella jo melko syvällisesti. Olemme kaikki hieman erilaisia ja osallistumme eri linjojen opetukseen, mutta yhtäläisyyksiäkin on löytynyt.

Itse opetus on alkanut mielenkiintoisesti. Opettajat itse ovat mielenkiintoisia ja motivoivia persoonia ja heidän puhettaan on kiva seurata ja tunnelma on rento. Tuntien aiheisiin emme ihan kunnolla ole vielä kiinni päässeet mutta keskustelua on riittänyt. Erityispedagogiikan ensimmäisellä tunnilla ehdittiin jo pohtia eettisiä kysymyksiä ja kasvatustieteessä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Eli mielenkiintoinen vuosi tulossa avoimien yliopisto-opintojen parissa. Starttia opiskeluun sain jo kun hankin yliopiston kirjaston kirjastokortin ja lainattua ensimmäisen oppikirjan.

Paljon opeteltavaa vielä on. Pyykkituvassa kävin pyörähtämässä tänään ja hetki meni ennen kuin ymmärsin varaussysteemin ja selvittelin pesu-ohjelmien kestoja. Paikkojen nimet ovat outoja enkä täysin vielä osaa kulkea täällä. Vaikka monta kertaa onkin käyty sukuloimassa sun muuta, on Helsinkin kuitenkin uusi kaupunki. Myös julkisen liikenteen käyttäminen vaatii hieman opettelua.

Kyllä se tästä, vähitellen.