Minäkuva

Tervehdys!

Olen parikymppinen nuori nainen, jonka suurena haaveena on saada luokanopettajan pätevyys. Tämä ei ihan niin helposti käykään, olen jo kolmatta kertaa hakemassa koulutukseen. Enpä ole sitä kauaa halunnut, mutta tiedän suunnan olevan oikea: lapset ja nuoret ovat lähellä sydäntäni ja tulen heidän (varsinkin lasten) kanssa hyvin toimeen. Innonkipinän sain partiosta, kun vastuullani oli ryhmä sudenpentuja (7-10v).



Takanani minulla on pienestä iästäni huolimatta melko monikulttuurinen elämä. Vaikka olen Suomessa syntynt ja suurimman osan elämääni viettänyt, olen ehtinyt jo asua useamman vuoden ulkomailla ja matkustanut noin 25:ssä maassa neljällä eri mantereella. Perheenjäseniä ja ystäviä minulta löyttyy ympäri maailman ja suomen lisäksi puhun sujuvasti englantia ja ranskaa. Alkeita olen parista muustakin kielestä oppinut ja unelmanani on opetella vielä ainakin yksi.

Partio on minulle erittäin tärkeä harrastus. Tai pikemminkin se lienee elämäntapa. Osallistun toimintaan aktiivisesti ja innolla. Ja partiolupauksenkin olen antanut kahdella kielellä: suomeksi ja ranskaksi. Partiolaisuuden olen jo äidinmaidossa saanut, mutta mahtava toiminta ja upeat kokemukset pitävät minut järjestössä kiinni. Ja miksipä ei? Partio opettaa monenlaisia taitoja ja tärkeitä arvoja. Ihan kaikille.

Partion lisäksi vapaa-aikani täyttyy käsitöistä, musiikista ja lukemisesta. Kirjatoukka taitaa olla liian laimea sana minua kuvaamaan. Ahmin kirjoja nopealla tahdilla. Yleensä kun olen yhden saanut luettua, on kymmenen muuta jo odottamassa.

Tällä hetkellä yritän saada selville mitä elämältäni haluan. Vaikka yliopistoon haku onkin käynnissä, kytee mielen pohjalla kuitenkin pelko siitä, jos en pääsekään. Ehkäpä tarvitsee vain nyt seurata mihin elämä kuljettaa?