Kandisyksy

Kolmannesta opiskelusyksystä on nyt pari viikkoa takana, ja lukuvuosi on lähtenyt rytinällä käyntiin. Vaikka lukujärjestys onkin paikoittain harva, on uusien kurssien alkaessa tullut taas paljon infoa ja aikataulu täyttynyt mukavasti.

Yksi niistä uudemmista asoista on sivuaineiden alkaminen. Itse pääsin musiikin sivuaineeseen, jonka myötä lukujärjestys täyttyy paitsi musisoinnin, musiikkiteknologian ja musiikin teorian tunneista, myös useista soitto- ja laulutunneista. Musiikin perusopintojen aikana valitsin säestyssoitinopintoihin pianon, joten nyt sivuaineessa tuntui luontevalta jatkaa samainen soitin pääsoittimena. Vuoden aikana pääsen harjoittelemaan sekä klassisempaa soittamista että vapaata säestystä. Tämän lisäksi sivusoittimena alkoi nyt kitara, ja kaiken päälle vielä muutama laulutunti. Kitaraa soitetaan ryhmässä, muiden opetus yksittäin. Jos totta puhutaan, tässä kaikessa on jotain niin tuttua. Ajatukset palasivat muutama vuosi taaksepäin, kun vielä kävin musiikkiopistossa soittotunneilla. Kuka tietää, ehkä vielä innostun tämän vuoden aikana kaivamaan poikkihuilun esiin.

Musiinkin lisäksi kurssit enemmän ja vähemmän painottuvat kandidaatin tutkielmaan ja sen kirjoittamisen tukemiseen. Koska kursseja on harvassa ja meistä kukin tekee asioita nyt niin omaa tahtia, on oman opintoryhmän kanssa tapaamiset jäänyt harmillisesti hyvin harvaan. Siitä huolimatta jaksamme ja ehdimme tukemaan ja tsemppaamaan toisiamme. Yksi niistä parhaista asioista näiden opintojen aikana onkin ollut meidän ryhmähenki.

Myös harrastukset ovat startanneet ihan yhtä vauhdikkaasti. Kuoron kanssa meillä on edessä vähän työläämpi syksy levytyksen ja kevään vuosijuhliin valmistautumisen myötä. Onneksi me peijakkaat muodostamme hyvän porukan jossa on kiva laulaa ja jonka kanssa viettää aikaa niin harjoituksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Ja Rotaractissa on myös pyörät lähteneet pyörimään projektien kanssa. Keväällä minut valittiin klubin sihteeriksi kaudelle 2018-19, joten myös sen toimen myötä pääsen tekemään klubissa enemmän ja ehkä saan entistä paremman kuvat toiminnasta kokonaisuutena.

Kesäseikkailuja

Kesä on ohi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Luennot alkavat huomenna, ja samalla kolmas opiskeluvuosi - kandivuosi. Vaikka opiskelupaikka ja -ala onkin mieluisia, en ihan innosta hihkuen ole palaamassa koulun penkille. Jälleen kerran, loma olisi voinut olla pidempi.

Kesällä vietin paljon aikaa Tampereella, perheen kanssa. Käytiin mökillä, ja kummien luona - ja ihan vaan oltiin. Serkkujen kanssa vietettiin päivä Särkänniemessä. Tuli taas todistettua, että laitteisiin minusta ei ole. Pää ei kestä. Ja veljistä seuraava lähti isänmaan palvelukseen.

Kuten meidän perheellä tapana on, pääsimme viettämään viikon merellä. Tällä kertaa purjehdusreitti vei Saaristomerelle, ja aivan Suomen eteläisimpiin osiin. Purjehdusviikko oli helteisen lämmin ja meri täynnä sinilevää. Kaikkia meitä ilahdutti viikon luontobongaukset: merikotka sekä luodollinen hylkeitä.

Uutena tuttavuutena yksi pysähdyspaikoistamme oli Örön linnakesaari, joka on avattu yleisölle vasta pari vuotta sitten. Pitkän pitkää mukulakivikatua riittää saaren päästä päähän ja tykinpiippuja voi ihailla usammalla paikalla. Ja jos oikeaan suuntaan osaa katsoa, voi horisontissa erottaa Bengtskärin majakan. Reissun aikana pistäydyimme myös

Seikkailuja ennen kotiinpaluuta

Opetusharjoittelu on ohi ja ehdin jo palaamaan takaisin Suomeen. Tässä vielä viimeisten hetkien tapahtumia ja fiiliksiä.

Norrköping

Yhden lauantain sai sopivasti kulumaan matkaamalla Norrköpingiin. Norrköping on myös yksi niitä Ruotsin kuntia joissa on isompi suomalaisten yhteisö kiitos teollisuuden aikaisten työpaikkojen. Tehtaat on rakennettu Motalanvirran koskien ympärille, ja kaupunkikuvassa oli tietyllä tapaa jotain tuttua ja kodikasta.

Lisää kuvateksti

Ensin aamusta ohjelmassa oli käynti kaupungissa olevan Marvelin Avengers S.T.A.T.I.O.N. -näyttelyssä jossa

Kivikasoja ja kansanjuhlaa

Jos Ruotsissa haluaa leikkiä turistia, voi valita useampien eri kivikasojen väliltä. Näin sanoi kaverini tässä muutama viikko sitten. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen. Ihan tässä lähellä on kiva kiviröykkiö, jota myös muinaslinnaksi kutsutaan. Kallion päällä kasvaa nyt paljon puita ja metsäorvokkeja, mutta noin 445 e.K.r. on siinä seissyt hallinnollisestikin tärkeä puolustuslinnoitus.

Lähettyvillä olisi ollut myös viikinkien aikaisia hautoja (vähän pienempiä kivikasoja), mutta ihan niiden lähelle ei tällä kertaa päästy. Sen sijaan jatkoimme matkaa viereiseen ostoskeskukseen, ja siitä takaisin keskustaan.

Lähempi katsaus ympäristöön

Gamla Stan

Elämä on asettunut raiteilleen ja viimeiset pari viikkoa onkin viuhahtanenet ohi vauhdilla. Nyt kun alkushokista on selvitty, on opetusharjoittelun ympärille rakentunut kiva rutiini. Päivät kuluvat koululla, ja iltapäivisin palataan kotiin yleensä jäätelökioskin tai kaupan kautta. Lämmin sää vaikuttaa myös siihen, ettei iltapäivästä enää jaksa tehdä sen kummempaa.

Köpmansgatan

Kiellisesti pärjään hieman paremmin. Tällä viikolla olen uskaltanut käyttää ruotsia jo vähän enemmän ja käymään lyhyehköjä keskusteluja. Kyllä se tästä.

Ei se määränpää vaan se matka

Ensimmäinen reilu viikko opetusharjoittelua on kiitänyt melko vauhdilla. Suurimmaksi osaksi energia on mennyt totutellessa niin ihmisiin, ympäristöön kuin kielen kuunteluun. Pienen alkupaniikin jälkeen pääsin jo pitämään pari englannin tuntia. Kielen kanssa tulen toimeen jo aavistuksen paremmin, paljon tehnyt se, että jonkun verran tottunut kuuntelemaan kieltä ja paikallisten puhetapaa. Toisaalta, joka kerta kun kieltä pitäisi käyttää joudun lievään (tai ehkä ei kuitenkaan ihan niin lievään) paniikkiin. Seuraava vaihe onkin sanaston kartuttaminen.

Vapun johdosta takana on myös pitkä viikonloppu. Olemme tämänhetkisen kämppikseni kanssa vanhoja tuttuja, joten vuokrasimme auton ja lähdimme pienelle roadtripille tapaamaan kämppiksen sukulaisia Kalmarin lääniin. Matkalla etelään pysähdyime muutamassa kiinnostavassa paikassa.

Stora Sundby slott

Här kommer jag

Kevätlukukausi on ollut yllättävän raskas. Onneksi kuitenkin ympärillä on olleet ihanat opiskelukaverit joiden kanssa ollaan voitu tukea toisiamme aina vuoron perään. Ja onhan taakkakin jo aika huomattavasti keventynyt.

Toisen vuoden kevät huipentuu 2kk opetusharjoitteluun. Koska opintolinjani on ollut ITE, on meitä kehotettu lähtemään ulkomaille. Harkka on paljon aiheuttanut meille itse kullekin ylimääräistä työtä ja päänvaivaa. Koska mitäs teet kun lupaavalta vaikuttanut harkkakoulu peruu? Tai jos et löydäkään majoitusta ja lähtöön hyvin vähän aikaa? Ja mitä kaikkea muuta? Mutta työmäärästä huolimatta olemme innolla olleet lähdössä, kun kerran on tarjottu näin hieno mahdollisuus! Koko luokka on levittäytynyt ympäri maailmaa. Opiskelijoita on Japanissa, Singaporessa, USAssa, Sloveniassa, Englannissa ja ihan koti-Suomessakin.

Oma tieni ei vie kovin kauas, vain naapurimaahamme Ruotsiin. Siitä huolimatta tulee seikkailu olemaan suuri! Yksi suurimmista huolenaiheista on kieli. En ole toista kotimaista joutunut käyttämään kuin viimeksi lukiossa viisi vuotta sitten. Luokkakaverin mielestä olen kuulemma hyvin rohkea kun lähden yrittämään. Tiedostan hyvin sen, että alussa tulee olemaan vaikeaa, kun ei ymmärrä kaikkea. Ja että pitää paljon tehdä töitä sen eteen, että kielitaito karttuu. Mutta toisaalta, hyvä pohja on jo olemassa, joten olen ihan hyvillä mielin ottamassa haastetta vastaan. Samalla on kiva päästä näkemään, että ollaanko me naapurit nyt niin kovin erilaisia luonteeltamme.

Ennen harkkaa olen saanut hetken oleilla myös Tampereella.
Alkuviikosta pääsin pitkästä aikaa tapaamaan yhtä parhaimmista ystävistäni. Meidän ystävyys alkoi kymmenen vuotta sitten kun päädyttiin samalle riparille. Vuosien varrella ollaan aika hyvin muutettu aina ristiin, mutta siitä huolimatta on yhteys pysynyt ja ollaan aina tarvittaessa voitu olla toistemme tukena. Aivan mahtavaa silloin tällöin, pari kertaa vuodessa päästä näkemään ja vaihtamaan kuulumisia, vaikkakin pikaisesti.

There is nothing on this earth more to be prized than true friendship. - Thomas Aquinas

Loppuviikko ja viikonloppu kului kiireisenä Rotarypiirin 1390 piirikonferenssissa.  Konferenssin aikana sain mahdollisuuden nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua moneen uuteen mielenkiintoiseen ihmiseen. Erityisesti oli ilo huomata kuinka hyvin viime elokuussa suomeen saapuneet vaihtarit olivat kehittyneet - moni puhuu ja ymmärtää suomea erittäin sujuvasti ja olipa heistä kaksi myös iltajuhlan juontajina. Ilo oli myös tavata muita rotaractoreita ja vaihtaa kokemuksia toiminnasta. 

Nyt vain avoimin mielin kohti uusia seikkailuja!

Rati riti ralla

Aika taas mennä vilistää silmissä. Opintojen kanssa on saanut olla työn touhussa ja mitä lähemmäs kesää päästään, sen enemmän tuntuu että hommaa riittää. Ihan senkin takia että kevät loppuu 2kk työharjoitteluun, jonka meistä suurin osa suorittaa ulkomailla. Vähän hektistä järjestää kun tuntuu ettei kukaan oikeastaan tiedä mistään mitään. Eipä siitä sen enempää, lisätietoja tulossa kun itsekin tiedän enemmän.

Kovin montaa kertaa en ole tänä vuonna ehtinyt vielä Tampereella käymään. Sen sijaan vietin mukavan viikonlopun Rotaractoreiden kanssa Kuopiossa ja sitä ennen Rotareiden kanssa täällä Oulussa. Reilu viikko sitten kävimme vaihtareiden kanssa Kemissä katsomassa lumilinnaa. Loput viikonloput ovatkin kuluneet kuoron kanssa, kavereita nähden, tai ihan vaan itsenäisesti rentoutuen kotona.

Ja onpa sitä tullut tutustuttua myös uusiinkin ihmisiin. Viimeisimpänä tänään kävin kahvilla uuden tuttavuuden kanssa. Meillä vanhemmat tapasivat toisensa joitain viikkoja sitten ja ilmeisesti kävi mielessä että hei, tytöthän voisi tulla toimeen hyvin keskenänsäkin. Meillä on samanlaiset taustat ja kolme tuntia sujui mukavasti jutellen kokemuksista ulkomailla asumisesta, Suomeen palaamisesta ja kaikenlaisesta muusta. Ja onpa sellaisiakin yhteensattumuksia joille naurettiin ihan kunnolla.

Muutenpa olenkin saanut nauttia talvesta ja kunnon pakkaskeleistä. Niin ihanaa. :)

Kohti uusia seikkailuja

Hyvä Tuomas joulun tuopi
paha Nuutti pois sen viepi.

Tänä vuonna joulun pois kerääminen venähti hieman nuutinpäivän yli. Koristeet keräsin pois jo viikonloppuna, mutta jouluverhot ja -liinat saivat väistyä vasta tänään. Ja onpa parissa koristetyynyssä vielä jouluiset päälliset kun en vielä jaksanut toisia silittää tilalle. Pikkuhiljaa.

Joulu oli tänä vuonna minulle hieman erilainen, vietinpä sen nimittäin Atlantin toisella puolen ystäväni perheen luona Kanadassa. Kaksi viikkoa reissussa vierähti lopulta nopeasti, mutta oli siinä myös kaikenlaista ihmeteltävääkin. Matkan varsinainen syy oli vaihto-aikaisen ystäväni häät vuoden lopulla, mutta sitä ennen ehdin tustua Brittiläiseen Kolumbiaan sekä viettää joulua. Ystäväni perhe otti minut lämpimästi vastaan ja kaikesta hää- ja jouluhulinasta huolimatta ehtivät myös näyttää minulle paikkoja. Ajoreissu Kanadan Kalliovuorille, Jasperin kylään oli ikimuistoinen. Ja tietenkin erityisesti nautin siitä että sain viettää aikaa hyvän ystävän kanssa. Hääjuhla oli reissulle mitä parhain päätös.