First snow

It snowed. I thought it might, because like Lorelai from Gilmore Girls, I can smell it in the air. It snowed on Friday and everything became so beautiful. Too bad the snow didn't stick, but the frost has stayed ever since. And I love it! Just one problem, this is the time of year it's always hard to dress properly. Especially since I travel south almost every week.

This past weekend I spent in Kokkola with some Rotary exchange students from districts 1380 and 1400. We were just by the sea, and let me tell you, it was really cold and foggy for the most

Oi, sä Gilwell, onnen maa!

Sunnuntai-iltana istuin täpötäydessä junassa matkalla kohti omaa kotia ja seuraavana päivänä alkavaa uutta opintoviikkoa. Pienen flunssan lisäksi minut oli vallannut tyypillinen partioviikonloppua seuraava onnellinen uupumus; pää pursusi ajatuksia ja ideoita, ja prosessoi vielä täyttä häkää kaikkea viikonloppuna (ja tänä koko vuonna) opittua ja tapahtunutta.

Tammikuussa kuuluteltiin osallistujia ilmoittautumaan Kolmiapila-Gilwell -kurssille eli partiojohtaja jatkokoulutukseen. Tuttavallisemmin kurssi tunnetaan myös nimellä Ko-Gi. Päivä, pari ennen hakuajan loppua totesin että nyt, tänä vuonna lähden Ko-Gille, nyt siihen on oiva tilaisuus! Ja kuinka ollakaan, kurssille myös pääsin. Ko-Gi -kurssit ovat keskeinen osa partion monipuolista koulutusohjelmaa. Niitä järjestetään vuosittain aina kourallinen koko Suomen laajuisesti. Kurssilla on omat perinteensä, käytäntönsä ja symboliikkansa jotka sitovat osallistujan yhä kiinteämmin maailmanlaajuiseen partio-liikeeseen. Kurssilla on koulutusosa ja toimintaosa. Koulutusosa koostuu luonto-osasta ja seminaariosasta. Omalla kurssillani luonto-osaan kuului myös ennakkotapaaminen, jossa tutustuttiin

Lokakuu

Lokakuu. Se tarkoittaa sitä, että illat ovat pimeitä. Että on kylmää ja märkää. Että nenäliinoja kuluu taas pakettikaupalla. Että ensimmäinen glögipullo on jo avattu. Tarkoittaa myös sitä, että opinnot ovat tältä syksyltä edenneet jo melko pitkälle, ja sen näkee työmäärässä. Ensimmäiset kurssit ovat loppuneet, osa jatkuu vielä ja pari uutta on pyörähtänyt käyntiin. Kun kuvittelen saavani tehtävälistaani lyhyemmäksi, pitenee se taas puolella metrillä. Työtaakasta huolimatta olen huomannut että opiskelu on oikeastaan aika mukavaa. Nyt sujuu jo huomattavasti paremmin kuin viime syksynä, kun käytännöt, asiat ja ihmiset ovat paljon tutumpia. Kursseilla käsiteltävät aiheet ovat mielenkiintoisia ja monialaisten opintojen tunnit hauskoja.

Nyt tänä syksynä harrastuspuolella yksi harrastus on saanut aiempaa enemmän huomiota, nimittäin Rotex-toiminta. Rotex on entisten rotary vaihto-oppilaiden järjestö ja rotexit toimivat pääasiassa tuutoreina Suomeen saapuville vaihtareille. Monen vuoden toiminnan jälkeen olen ottanut vähän aktiivisemman roolin ja jaan tällä hetkellä piirivastaavan paikan toisen mahtavan rotexin kanssa. Meillä on tehtävänä koordinoida toimintaa omassa piirissä ja toimia eräänlaisina yhteyshenkilöinä. Olenkin saanut olla mukana mm. Suomen Rotexin hallituksen järjestäytymisviikonlopussa ja nyt viikonloppuna mukana järjestämässä vaihtareille ja rotexeille yhteistä tapahtumaa jääkiekon ja tortillojen parissa. Lisää tehtäviä ja tapahtumia tulee koko ajan ja niistä olen innoissani. Rotexista on vuosien varrella muodostunut minulle tärkeä yhteisö jossa on ilo toimia ja jossa on kavereita ympäri Suomen.

Sittenhän tulee syksy

- Isä, huusi Muumipeikko. - Etkö huomaa mitään erikoista? Meillä on lamppu!

- Niin, arvelin että on jo lampun aika, kun illat ovat näin pitkiä. Tänä iltana tuntui siltä, sanoi äiti.

Isä sanoi: - Mutta silloin sinä lopetat kesän. Lamppu sytytetään vasta kun kesä on lopussa. 

- Sittenhän tulee syksy, äiti sanoi sävyisästi.

- Tove Jansson: Muumipappa ja meri

 Tuntuu hurjalta, että kesä olisi jo ohi. Mutta kuten Muumimamma ripusti lampun muumitalon kuistille, olen minäkin tehnyt syyssiivouksen ja ottanut esiin kynttilälyhdyt. Maisema ikkunan takana on harmaa ja sateinen ja ulkona on viileää. Ei että kesä olisi kovin lämmin missään vaiheessa ollutkaan. Kesä, joka sujahti ohi taas kovin nopeasti.

Kesäkuussa tein

Kesä?

Sillä välin kun ystävät etelämpänä iloitsivat kevään ensimmäisistä leskenlehdistä, minun ikkunamaisemani näytti vielä lumikinoksia. Aamuisin piha oli kuin luistinrata, iltapäivisin sitä jo toivoi että olisi aamulla sitten kuitenkin laittanut kumisaappaat jalkaan kun luistinradan sijaan pihassa komeilie pieni järvi. Tästä on nyt onneksi kohta jo kaksi kuukautta. Lunta (ja räntää) tosin täällä Oulussa satoi vielä pitkään toukokuun puolelle. Nyt on kuitenkin jo noin viikon verran ollut varsin lämmintä, (mittarin mukaan vaihdellen +8-14 astetta) että on voinut kulkea paljon kevyemmillä vaatteilla. Jäätkin lähti järvistä ja satamasta jo yli viikko sitten. Auringonpaiste on ihanaa, vaikka välillä kyllä mietin että täytyykö sitä kestää vuorokauden ympäri.... No, nautitaan nyt kun voidaan.

Kouluhommia kasautui loppukevääksi aika paljon, ja vielä pitäisi pari kirjoitelmaa vääntää ennen kuin suuntaan kesätöihin kotiseuduille. Mälsää hommaa. Toisaalta taas kävin tässä keväällä luokkatoverin kanssa keskustelua Pavlovin ehdollistumisteoriasta, jonka jälkeen pääsin toteamaan että hei, tätä varten tänne on tultu.

Kiirettä on pitänyt ja pitkään. Useimpina viikonloppuina olen joutunut miettimään ja valikoimaan että missä kaupungissa aikani vietän. Asiaa ei helpota yhtään sekään, että Oulusta kulkee lauantaisin huomattavasti vähemmän junavuoroja etelän suuntain kuin muina päivinä. Saa nyt nähdä miten kesän aikana tulee matkustettua etelän ja pohjoisen välillä, varmaan ainakin pari kertaa edes takaisin. Suunnitelmissa on kesään mahduttaa vähintään töitä, partiota, kuoroa ja kavereita.

Aurinkoisia talvipäiviä

On se kumma miten aika vierähtää kun on ohjelmaa. Tämä viimeiset pari kuukautta on kulunut opiskelujen parissa ja nyt hiihtoloman (tai anteeksi, itsenäisen opiskelun viikon) koittaessa on hyvä saattaa kurssit pakettiin. Motivaatiota kohottaa mukavasti kirkas auringonpaiste ja kauniin valkoinen luonto. Tämä on ehdottomasti paras aika vuodesta!

Nyt kevätpuolella on enemmän ehtinyt keskittyä seuraamaan yliopiston opettajien työskentelytapoja. Välillä tuntuu että tuntien pedagogisesta sisältöön ei aina päästä syventymään tarpeeksi. Toki tähän vaikuttavat opettajien individualistiset opetustyylit, mutta myös uskoakseni pieni kielimuuri. Meidän kurssilla opetus on pääosin englanniksi ja tuntuu että kaikki opettajat eivät ole täysin varmoja omasta kielitaidostaan. Omasta kokemuksesta tiedän että kun kielitaidostaan on epävarma, jää sisällön tuottaminen välillä pinnalliseksi. Muutamilla kursseilla olen jäänyt sisällöllisesti kaipaamaan enemmän, mutten sitten tiedä että onko minulla vain liian suuret odotukset...

Ensimmäinen kouluharjoittelu meillä on myös takana. Pari viikkoa vietin ekaluokkalaisia seuraten ja sinä aikana tuli monta uutta huomiota ja ideaa koulumaailmasta. Huomasin olevani aikaisempaa enemmän kiinnostunut opetussuunnitelmasta ja erilaisista opetuksen taustoista, syistä miksi jotain on tehty. Vaikka osasin odottaa erilaista äänimaisemaa, kesti aikaa totutella luokan meluun. Mutta fiilikset alan valinnasta ovat yhä varmemmat: kyllä, tämä on juuri se mitä haluan!

Ihan älyttömän innoissani olen siitä, että pääsen tänä vuonna suorittamaan Kolmiapila-Gillwell-kurssia. Ko-Gi on arvostettu partion johtamiskurssi ja minulle on jo vuodikaudet ollut itsestäänselvyys kurssille lähteä. Nyt sitten tuntui että aika on sopiva. Mielenkiinnolla odotan uusia seikkailuja, sekä tietoa siitä, mihin lintuvartioon mahdankaan kuulua. Näin muuten partiokuulumisiin kuuluu lähinnä meidän lippukunnan 40v-juhlien valmistelu.

Nyt siis hiitoloma ja suuntana Tampere ensimmäistä kertaa joululoman jälkeen. Ehdittiin loma kuitenkin kavereiden kanssa eilen polkaista käyntiin pienellä Star Wars maratonilla: episodit IV, V ja VI. Tästä sitten sukellus kouluhommien kimppuun. Onneksi loppukevään lukujärjestys näyttää paljon kevyemmältä. 

Oma kämppä kullan kallis

Joulu on ohi ja koitti paluu arjen pariin. Viikko on jo ehtinyt vierähtää omassa rauhassa ja opetuskin alkoi jo maanantaina. Tuntuu kuin ei olisi poissa ollutkaan. Toisaalta olo on rento loman jäljiltä, toisaalta stressi palasi heti takaisin kun tulevaisuudessa häämöttää jo seuraavat deadlinet. Syksy tuntui työläältä mutta palkkiona opintorekisteriin kirjattuna löytyvät 15 opintopistettä. Jes!

Joulunpyhien aikana pääsi näkemään läheisiä sukulaisia ja pari ystävää. Toisen kanssa istuttiin kahvilassa juttelemassa pariin otteeseen ja toisen kanssa mm paettiin uudenvuoden juhlintoja lähimetsän laavulle. Eikä partioltakaan tullut vältyttyä. Jouluruokia ei tule ikävä vähään aikaan - koristeetkin keräsin pois jo melkein heti ensimmäisenä iltana paluuni jälkeen; väsyneenä koska juna oli myöhästynyt aikataulusta pari tuntia.

Tällä viikolla on jo alkanut useita uusia kursseja, joka tarkoittaa uusia työnjakoja ja erittäin paljon itsenäistä työskentelyä. Koska syksyn vaihtarit ovat lähteneet ja tilalle on tullut uusia, ovat varsinkin uudet opettajat halunneet aloittaa tutustumisleikeillä. En voi siis kuin vaikerrella mielessäni ja pyöritellä silmiä opiskelukavereiden kanssa - meidän ryhmä kun jo tuntee toisensa melko hyvin.

Kauden ensimmäiset kuoroharjoitukset pidettiin juuri ja kevät tuo tullessaan kaikennäköistä kivaa, myös muuallakin kuin kuoron yhteydessä. Olen jo kuitenkin joutunut toteamaan, että kalenterista ei valitettavasti löydy yksi kappale jokaista päivää ja että päällekkäisten tapahtumien aikatauluttamisessa priorisointi on päivän sana.