Oi, sä Gilwell, onnen maa!

Sunnuntai-iltana istuin täpötäydessä junassa matkalla kohti omaa kotia ja seuraavana päivänä alkavaa uutta opintoviikkoa. Pienen flunssan lisäksi minut oli vallannut tyypillinen partioviikonloppua seuraava onnellinen uupumus; pää pursusi ajatuksia ja ideoita, ja prosessoi vielä täyttä häkää kaikkea viikonloppuna (ja tänä koko vuonna) opittua ja tapahtunutta.

Tammikuussa kuuluteltiin osallistujia ilmoittautumaan Kolmiapila-Gilwell -kurssille eli partiojohtaja jatkokoulutukseen. Tuttavallisemmin kurssi tunnetaan myös nimellä Ko-Gi. Päivä, pari ennen hakuajan loppua totesin että nyt, tänä vuonna lähden Ko-Gille, nyt siihen on oiva tilaisuus! Ja kuinka ollakaan, kurssille myös pääsin. Ko-Gi -kurssit ovat keskeinen osa partion monipuolista koulutusohjelmaa. Niitä järjestetään vuosittain aina kourallinen koko Suomen laajuisesti. Kurssilla on omat perinteensä, käytäntönsä ja symboliikkansa jotka sitovat osallistujan yhä kiinteämmin maailmanlaajuiseen partio-liikeeseen. Kurssilla on koulutusosa ja toimintaosa. Koulutusosa koostuu luonto-osasta ja seminaariosasta. Omalla kurssillani luonto-osaan kuului myös ennakkotapaaminen, jossa tutustuttiin
muihin kurssin osallistujiin, kurssistaabiin ja aloitettiin valmistelut vaellusmuotoiselle luonto-osalle. Toimintaosa puolestaan on itse johdettava toiminnallinen kehitysprojekti.

Puoli vuotta sitten huhtikuussa meitä oli 22 toisilleen tuntematonta partiojohtajaa aloittamassa matkaansa Gilwell-polulla. Meistä varmasti jokainen oli jännittynyt ja innoissaan, kun meidät kutsuttiin omiin lintuvartioihimme ja saimme kantaaksemme vihreän Gilwell-metsähuivin, ja kun jäimme odottamaan elokuun vaellusta. Kesän aikana omissa vartioissamme suunnittelimme ruoat ja yhteiset tavarat, valmistauduimme reissuun.

Valluksella reittimme kulki läpi tuulen, sateen ja tuiskun, yli monen kivisen tunturin ja usean pauhaavan ja hyisen tunturipuron. Olosuhteet loivat haasteita myös matkan aikana tapahtuvaan koulutukseen. Päivän päätteeksi kuitenkin jostain aina löytyi energiaa tehdä ruokaa, pystyttää teltta ja tiskata, ennen kuin kaatui telttaan väsyneenä ja jalat uupuneena. Rankan matkan taakkaa kevensi ilo uusista ystävistä, porukan vahva yhteishenki ja yhdessä tekeminen, sekä luonnon kauneus. Jälkeenpäin sai olla ylpeä selättämistään haasteista. Viimeistä kertaa kurssiporukalla näimme nyt viikonloppuna (tällä kertaa sisätiloissa leirikeskuksessa) kun meille pidettiin viimeiset koulutukset, ja valmistauduimme jakautumaan omille poluillemme kohti kurssin päätöstä.

Ko-Gilla kerrataan tiedot partion kasvatustavotteista ja partiomenetelmästä, ja syvennetään koulutusta partiojohtajuuteen. Ko-Gilla keskustellaan partion arvoista, historiasta, nykytilasta, tulevaisuudesta ja vaikutuksesta yhteiskuntaan. Pohditaan mikä motivoi, mikä tekee hyvän johtajan, millainen on onnistunut projekti. Luodaan kontakteja partiolaisiin ympäri Suomen. Ko-Gilla olen päässyt haastamaan itseäni ja kokemaan elämyksiä. Ko-Gi on opettanut minulle monta uutta asiaa itsestäni ihmisenä, partiolaisena ja johtajana. Mutta merkityksillisintä on, että Ko-Gilta olen saanut monta uutta hyvää ystävää joiden rinalla on ilo toimia partiolaisena.

Matka jatkuu eteenpäin. Jään kaipaamaan yhteisiä ruokahetkiä ja sitä kun autetaan ystävää niin pienessä kuin isossakin asiassa. Jään kaipaamaan syvällisiä ja myös niitä pinnallisia keskusteluja. Omaa ihanaa vartiotani. Käkien hieman epävireistä aloitusta lauluun, sorsien iloisen reipasta asennetta ja pöllöjen avuliasuutta sekä palokärkien hassutteluja. Niitä pieniä luksushetkiä kuten asentopäivän kahvitaukoa, biokuopan riukua ja harvinaisia aurinkoisia hetkiä tunturinlaella. Rupattelua telttakaverin kanssa ennen kuin molemmat nukahdimme uupuneina. Sitä kuinka vartiokaveri auttoi rinkan selkään ja kuinka tsemppasimme toisiamme aina vähän väliä ja pidimme toisistamme huolta. Kieltämättä olo oli hieman haikea kun sunnuntaina halasimme toisiamme hyvästiksi.

"Menkää ja parantakaa maailma!" oli kurssinjohtajan kehotus päätöspuheessa. Sillä B-P:n sanoin, mikään ei ole merkityksellisempää kuin tuoda onnellisuutta muiden elämään. Kehottihan hänkin jättämään tämän maailman hieman parempana kuin sen on löytänyt. Osana tätä porukkaa se tuntuu täysin mahdolliselta.

Kiitos Ko-Gi 124!