lauantai 16. syyskuuta 2017

Sittenhän tulee syksy

- Isä, huusi Muumipeikko. - Etkö huomaa mitään erikoista? Meillä on lamppu!
- Niin, arvelin että on jo lampun aika, kun illat ovat näin pitkiä. Tänä iltana tuntui siltä, sanoi äiti.
Isä sanoi: - Mutta silloin sinä lopetat kesän. Lamppu sytytetään vasta kun kesä on lopussa. 
- Sittenhän tulee syksy, äiti sanoi sävyisästi.
- Tove Jansson: Muumipappa ja meri

 Tuntuu hurjalta, että kesä olisi jo ohi. Mutta kuten Muumimamma ripusti lampun muumitalon kuistille, olen minäkin tehnyt syyssiivouksen ja ottanut esiin kynttilälyhdyt. Maisema ikkunan takana on harmaa ja sateinen ja ulkona on viileää. Ei että kesä olisi kovin lämmin missään vaiheessa ollutkaan. Kesä, joka sujahti ohi taas kovin nopeasti.

Kesäkuussa tein
töitä neljä viikkoa kesäkerho-ohjaajana. Sain taas olla muodostamassa tuvallista ympäristöä lasten viettää aikaansa kesälomalla. Ohjaajana oleminen on opettanut joka kesä paljon, jos ei muuta, niin olemaan entistäkin valppaampi ja avoimempi lasten seurassa; ja antanut paljon kokemusta.
Melontaa Päijänteellä

Loppukesän kuljin leiriltä toiselle. Lippukunnan kesäleiri pidettiin Päijänteen kansallispuistossa ja Asikkalassa. Haikin aikana meloimme muutamassa pienessä venekunnassa pitkän matkan kahden päivän aikana erittäin kauniissa maisemissa. Päijänteen vesi on niin kovin puhdasta! Retkessä oli seikkailua kerrakseen kaikille osallistujille, ja jätti kaipaamaan lisää vastaavaa. Mihin lie suuntaammekaan seuraavalla kerralla?
Itse leiri-osio pidettiin leirikeskuksessa, jossa tietenkin ainoat sisätilat olivat sauna ja mökki, josta löytyi keittiö ja ruokailutilat. Pieni telttaleirimme sai osakseen niin sadetta kuin auringonpaistettakin. Ja 40-vuotiasta lippukuntaa juhlittiin iloiten, kakun kera! Tulipa yksi yö nukuttua täysin taivasalla.

Viikkoa lippukuntaleirin jälkeen pääsin toteuttamaan etuoikeuttani ja velvollisuuttani Rotexina eli entisenä Rotary-vaihtarina ja vietin viikon Suomeen saapuneiden vaihtareiden orientaatioleirillä tuutorina, jälleen kerran ihmettelemässä suomalaisuutta ja suomen kieltä. Vaikka useampi leiri jo takana ja jutut ovat samat leiristä toiseen, on joka kerta yhtä palkitsevaa nähdä kuinka vaihtarit oivaltavat kielestämme jotain uutta ja ottavat ensi-askeleensa Suomeen tutustumisessa. Ja aina on yhtä kivaa viettää aikaa muiden rotexien kanssa.

Muotkatunturien maisemia
Vielä ennen paluuta opintojen pariin matkustin aivan maamme pohjoisosaan reiluksi viikoksi ja kuljin joitain päiviä Muotkatuntureilla. Sen viikon aikana Lappi näytti sekä pahitaan että parastaan. Oli kylmä ja vettä satoi joka päivä. En ollut varustautunut tarpeeksi lämpimästi ja kengät kastuivat jo toisena päivänä. Mutta toisaalta sen viikon aikana oli kiva seurata jo alkaneen maaruskan etenemistä ja maisemat oli kertakaikkiaan upeat! Ja tottakai parasta oli se ympärillä oleva porukka jonka kanssa voitiin tukeutua toisiimme ja opittiin toimimaan yhdessä. Partiossa parasta on omien rajojensa koettelu, uuden kokeminen ja uudet ystävät. Oulun kotiin palasinkin monta kokemusta ja ystävää rikkampana.

Opintojen alkua edeltävä viikko kului muutamiin harrastustapaamisiin ja sittemmin onkin kulunut jo pari viikkoa opiskelua. Vaikka aivan alussa ollaan tätä lukuvuotta, on tehtävälista jo pitkä ja ensimmäiset deadlinet painavat päälle. Mutta samalla ehtii kyllä nauttimaan syksystä. Sateen ja palelemisen voisin kyllä jättää väliin....

1 kommentti:

  1. Touhukas kesä on ollut sinulla!
    Aloituksesta tuli mieleen omat syksy muistot, kun olin pieni poika. Aina syksyisin leikimme piilosta illan pimetessä kun varjoista löytyi hyviä piilopaikkoja. Piilosten välissä säimme omenoita, joita säilytettiin ulkona autokatoksessa.
    Maaruska on yksi kauneimmista sanoista, siinä on kaunis sointu.

    VastaaPoista