Kandisyksy

Kolmannesta opiskelusyksystä on nyt pari viikkoa takana, ja lukuvuosi on lähtenyt rytinällä käyntiin. Vaikka lukujärjestys onkin paikoittain harva, on uusien kurssien alkaessa tullut taas paljon infoa ja aikataulu täyttynyt mukavasti.

Yksi niistä uudemmista asoista on sivuaineiden alkaminen. Itse pääsin musiikin sivuaineeseen, jonka myötä lukujärjestys täyttyy paitsi musisoinnin, musiikkiteknologian ja musiikin teorian tunneista, myös useista soitto- ja laulutunneista. Musiikin perusopintojen aikana valitsin säestyssoitinopintoihin pianon, joten nyt sivuaineessa tuntui luontevalta jatkaa samainen soitin pääsoittimena. Vuoden aikana pääsen harjoittelemaan sekä klassisempaa soittamista että vapaata säestystä. Tämän lisäksi sivusoittimena alkoi nyt kitara, ja kaiken päälle vielä muutama laulutunti. Kitaraa soitetaan ryhmässä, muiden opetus yksittäin. Jos totta puhutaan, tässä kaikessa on jotain niin tuttua. Ajatukset palasivat muutama vuosi taaksepäin, kun vielä kävin musiikkiopistossa soittotunneilla. Kuka tietää, ehkä vielä innostun tämän vuoden aikana kaivamaan poikkihuilun esiin.

Musiinkin lisäksi kurssit enemmän ja vähemmän painottuvat kandidaatin tutkielmaan ja sen kirjoittamisen tukemiseen. Koska kursseja on harvassa ja meistä kukin tekee asioita nyt niin omaa tahtia, on oman opintoryhmän kanssa tapaamiset jäänyt harmillisesti hyvin harvaan. Siitä huolimatta jaksamme ja ehdimme tukemaan ja tsemppaamaan toisiamme. Yksi niistä parhaista asioista näiden opintojen aikana onkin ollut meidän ryhmähenki.

Myös harrastukset ovat startanneet ihan yhtä vauhdikkaasti. Kuoron kanssa meillä on edessä vähän työläämpi syksy levytyksen ja kevään vuosijuhliin valmistautumisen myötä. Onneksi me peijakkaat muodostamme hyvän porukan jossa on kiva laulaa ja jonka kanssa viettää aikaa niin harjoituksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Ja Rotaractissa on myös pyörät lähteneet pyörimään projektien kanssa. Keväällä minut valittiin klubin sihteeriksi kaudelle 2018-19, joten myös sen toimen myötä pääsen tekemään klubissa enemmän ja ehkä saan entistä paremman kuvat toiminnasta kokonaisuutena.

Kesäseikkailuja

Kesä on ohi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Luennot alkavat huomenna, ja samalla kolmas opiskeluvuosi - kandivuosi. Vaikka opiskelupaikka ja -ala onkin mieluisia, en ihan innosta hihkuen ole palaamassa koulun penkille. Jälleen kerran, loma olisi voinut olla pidempi.

Kesällä vietin paljon aikaa Tampereella, perheen kanssa. Käytiin mökillä, ja kummien luona - ja ihan vaan oltiin. Serkkujen kanssa vietettiin päivä Särkänniemessä. Tuli taas todistettua, että laitteisiin minusta ei ole. Pää ei kestä. Ja veljistä seuraava lähti isänmaan palvelukseen.

Kuten meidän perheellä tapana on, pääsimme viettämään viikon merellä. Tällä kertaa purjehdusreitti vei Saaristomerelle, ja aivan Suomen eteläisimpiin osiin. Purjehdusviikko oli helteisen lämmin ja meri täynnä sinilevää. Kaikkia meitä ilahdutti viikon luontobongaukset: merikotka sekä luodollinen hylkeitä.

Uutena tuttavuutena yksi pysähdyspaikoistamme oli Örön linnakesaari, joka on avattu yleisölle vasta pari vuotta sitten. Pitkän pitkää mukulakivikatua riittää saaren päästä päähän ja tykinpiippuja voi ihailla usammalla paikalla. Ja jos oikeaan suuntaan osaa katsoa, voi horisontissa erottaa Bengtskärin majakan. Reissun aikana pistäydyimme myös