Winter wonderland

Pakkasta on viime päivät ollut viitisen astetta ja luntakin on sen verran että maa on valkoinen. Aivan ihanaa!! Talvi on kylmästä huolimatta lempivuodenaikani ja kiva päästä jo nyt marraskuussa nauttimaan talvikeleistä. Nurinkurista tässä on se, että Etelä-Suomessa taitaa olla enemmän lunta kuin täällä pohjoisessa.

Pari viikkoa vierähti kipeänä ja heikossa hapessa. Tällä viikolla olen jaksanut paremmin keskittyä opiskeluun ja siivotakin olen ehtinyt. Pikkuhiljaa alan valmistella kotiani joulukuntoon. Täytyy aloittaa nyt, koska seuraavat pari viikkoa ja viikonloppua olen melkoisen kiireinen - ei mitään uutta.

Hei anteeks, mitä sä opiskelet kun sulla on ton värinen haalari?

Viides viikko Oulussa ja neljäs viikko yliopistolla menossa. Voipi olla, että vähitellen olen alkanut tottua tähän elämänmenoon. Jos ei muuta, niin ainakin olen hyvin tykästynyt kämppääni. Tilaa on tarpeeksi ja sijainti on hyvä. Kaupungin keskustassa en ole montaa kertaa käynyt, mutta se on ehkä hyväkin asia, muuten kukkaro kevenisi huomattavasti herkemmin...

Opiskelut ovat käynnistyneet. Osa luennoista ovat kuivia kuin mitkä, mutta toiset ovat sitäkin kiinnostavampia. Varsinaiset pääaineopinnot eli kasvatustiede

Oulussa kaikki pyöräilee

Kaksi päivää takana Oulussa, ja vaikkei paljon ole tapahtunut niin mielenkintoista on ollut! Päivät ovat pääasiassa kuluneet muuttolaatikoiden ja kassien purkamisessa ja tavaroiden järjestelyssä paikoilleen. Vanhemmat auttoivat tavarat sisään, ja saatiinpa suurin osa paikoilleenkin ennen kuin lähtivät takaisin etelään. Jäljellän ovat enää ne muutamat sekalaiset laatikot jotka pitäisi selvittää.

Enne tänne muuttoani ensimmäinen asia jonka kuulin oli että Oulussa kaikki pyöräilevät. Ja sen sain todeta tänään kun kuljin oman pyöräni selässä keskustaan ja takaisin. Pyöräliikennettä on melkoisesti.  Ja senpä takia pyörätietkin ovat kunnossa ja viitoitukset selkeitä ja helposti seurattavia. Nyt enää puuttuvat ne talvipyörät. 

Paikallisiin ihmisiin en ole vielä ehtinyt sen kummemmin tutustumaan. Tänään kävin entisten Rotary-vaihto-oppilaiden (Rotex) tapaamisessa pyörähtämässä. Vaihdosta tuloni jälkeen olen päässyt näkemään toimintaa Tampereella ja Helsingissä, nyt on Oulun vuoro. Mutta se on pakko todeta että maailma on pieni: kävi nimittäin ilmi että erään tuttavaperheen poika asuu aivan naapuritalossa.

Kohti pohjoista

No onpas ollut kesä! Niin paljon on viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana ehtinyt tapahtua, etten tiedä mistä aloittaa...

Kesäkuussa toimin kesäkerho-ohjaajana seurakunnille. Hommia oli muutama tunti päivässä, joka sitten vietettiin kouluikäisten lasten kanssa askarrellen, ulkoillen ja pelaten. Työ oli hyvin mieluista ja työparini aivan mahtava!

Kesään on mahtunut sitä sun tätä. Vietimme noin viikon Ahvenanmaalla perheeni kanssa ja puolitoista viikkoa vierähti 17 000 hengen partioleirillä. Viimeisen viikon vietin tuutorina Suomeen saapuneille vaihto-oppilaille. Lisäksi on ollut monenmoista perhejuhlaa.

Heinäkuu toi tullessaan uskomattoman yllätyksen: sain opiskelupaikan! Minut hyväksyttiin Oulun yliopiston Intercultural Teacher Education -linjalle, enkä voisi olla enempää innoissani! Viimeiset pari päivää olen pakannut muuttolaatikoita ja nyt istun autossa vanhempieni kanssa matkalla pohjoiseen. Pakko myöntää että mielialani on hyvin sekava. Toisaalta, olen hyvin innoissani ja odotan kovasti kaikkea uutta! Toisaalta minua pelottaa kovasti aloittaa uusi elämä niin kaukana perheestä! Ei se aikuistuminen ihan niin helppoa ole.

Uudesta kämpästäni olen nähnyt vain pohjapiirroksen. Huomenna vihdoin saan avaimen ja pääsen näkemään millainen uusi kotini on!

200 oikein

Nyt on tämän vuoden lottorivi arvottu. Eikun siis kasvatustieteen pääsykoe suoritettu. Hyvä niin, olo on ainakin helpottunut, kun voi suunnata ajatuksensa seuraavaan asiaan.

Eilen illalla iski paniikki. Tuntui etten ollut lukenut tarpeeksi ja istuin vielä myöhään kertaamassa. Aamulla vielä jatkoin. Sitten ennen lähtöä yliopistolle iski fyysinen paha olo. Paineet päästä opiskelemaan ovat niin suuret. Lisäksi pohdin vielä että olinhan varmasti ilmoittanut suorittavani kokeen Helsingissä.... Koetilanne itsessään oli tuttu ja olen nyt näiden muutaman vuoden aikana kehittänyt itselleni tietyn työskentelytavan. Ja nyt on vastaukset annettu ja voi vain toivoa parasta.

Nyt kun VAKAVA-koe on ohi, on aika havahtua siihen tosiasiaan että aikani täällä pääkaupungissa lähenee loppuaan. Muuttopäivä on asetettu kuun loppuun. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen tänähän vuoteen: olen oppinut tuntemaan Helsinkiä aika kivasti. Mutta toisaalta olisi vielä monta paikkaa näkemättä. Mutta onneksi niitä voi vielä palata tutkimaan myähemminkin. Ja ehkä silloin ei olo täällä kulkiessa enää tunnu ihan niin turistilta kuin vielä vuosi sitten.

Hakulomakkeita ja valmistautumista pääsykokeisiin

Taas vaihteeksi yhteishaku on päättynyt ja olen jättänyt hakulomakkeeni, toivoen että jos nyt jo tänä vuonna saisin opiskelupaikan. Usean vuoden hakemisen jälkeen innostus itse hakuprosessia kohtaan on todellakin hiipumassa. Mutta nyt ovat hakulomakkeen liitteetkin lähetetty eteenpäin ja voin vain toivoa parasta. Pääsykokeisiin on valmistauduttu viimeiset pari viikkoa ja nyt näyttäisi sille että vappukin menee päntätessä. Kylläs sitä ehtii vappuakin juhlistamasn vielä monet kerrat.

Partioviikko on alkanut ja perinteiseen tapaan olen laittanut huivin kaulaan. Joskus aikaisemmin muistan pukeutuneeni myös partiopaitaan mutta nykyään pidän huivin kanssa erilaisia partioaiheisia t-paitoja ja huppareita. Tällä viikolla on luvassa monenlaista tapahtumaa, etenkin kun Yhteisvastuukeräys kohdennetaan partiolle. Onhan se hyvä lukemisen lomassa tehdä vähän muutakin...

Kesätöitä metsästämässä

Joka kevät huomaan olevani saman ongelman edessä: mistä kesätyöpaikka? Ilmoituksia kyllä löytyy, tuhansiakin, mutta useinmiten kriteerit ovat minulle aivan mahdottomia. Tässä esimerkkejä:

"Haetaan alan opiskelijaa." - Sepä kiva, minä vasta olen pyrkimässä... Ja vieläpä eri alalle....

"Alan x koulutus katsotaan eduksi." - Eli ensisijaisesti paikan saavat alan opiskelijat. (Ks. edellinen kohta. )

"Omaat vähintään vuoden kokemuksen myymälätyöstä/asiakaspalvelusta." - Öö, no en. CV:stä tosin löytyy kyllä useampi keikka kerhonohjaajana tai leiriohjaajana tai vastaavia.

Aurinkoisia ulkoilusäitä

Viikonlopun vietin taas Helsingissä, tällä kertaa yskää potien. Kipeänä olo ei ole ikinä kivaa, mutta ainakin on hyvällä omallatunnolla voinut ottaa vähän rennommin.

Kevätaurinko paistaa nyt jo päivittäin: ulkoilusäät ovat aivan mahtavia. Lauantaina lähdin happihyppelyllä ja kävelylenkistä tuli hieman pidempi. Enkä edes ollut ainoa ulkoilija vaan moni muukin oli lähtenyt liikkelle hyvän sään innoittamana.

Auringonvalon pilkahduksia

Istun huoneessani, tuore mukillinen teetä vieressäni ja pidän pientä taukoa kurssikirjoista. Ulkona paistaa aurinko ja maailma näyttää taas ihmeelliseltä. Valoisuuden lisääntyessä päivä päivältä on aamuisin taas hieman helpompi nousta uuteen päivään ja alan taas pikkuhiljaa löytää motivaatiota opiskeluun.

Viikonlopun vietin Tampereella, siivoillen partiokavereiden kanssa kokoushuoneen eli kolon kaappeja. Tilasta tuli avara, eikä kaappejakaan tarvitse enää väkisin tunkea kiinni. Seuraavaksi sitten voisikin käydä läpi omat kaapit ja paperipinot, hankkiutua kaikesta turhasta eroon. Se, ja monta muuta keskeneräistä projektia! Käsityöprojekteja minulla on kesken useampi, samoin kaikenlaista muuta! Yksitellen vain jonoon ja valmiiksi, tai jotain. Harmi vain, että vuorokaudessa ei ole enempää tunteja!

Erilainen talvi

Tämä vuosi on lähtenyt käyntiin varsin hitaasti. Koulutyöt eivät oikein maistu - mitä enemmän hommia kasaantuu, sitä enemmän välttelen niitä. Tammikuun lopussa tein päätöksen: nyt on keskityttävä yhteen kurssiin kerrallaan, kaikkia kursseja ei tarvitse saada suoritetuksi, kunhan suoritan edes suurimman osan. Ja pääasiahan on, että pärjään kevään pääsykokeissa mahdollisimman hyvin.

Suomenlinna talvisella merellä

Vuodenvaihteessa jäi kuoroharrastus tauolle ja vastuu partiohommista väheni. Työtaakka on kieltämättä helpottanut ja olen päässyt näkemään kavereita jonkin verran. Vuodenvaihteen jälkeen