Sillä välin kun ystävät etelämpänä iloitsivat kevään ensimmäisistä leskenlehdistä, minun ikkunamaisemani näytti vielä lumikinoksia. Aamuisin piha oli kuin luistinrata, iltapäivisin sitä jo toivoi että olisi aamulla sitten kuitenkin laittanut kumisaappaat jalkaan kun luistinradan sijaan pihassa komeilie pieni järvi. Tästä on nyt onneksi kohta jo kaksi kuukautta. Lunta (ja räntää) tosin täällä Oulussa satoi vielä pitkään toukokuun puolelle. Nyt on kuitenkin jo noin viikon verran ollut varsin lämmintä, (mittarin mukaan vaihdellen +8-14 astetta) että on voinut kulkea paljon kevyemmillä vaatteilla. Jäätkin lähti järvistä ja satamasta jo yli viikko sitten. Auringonpaiste on ihanaa, vaikka välillä kyllä mietin että täytyykö sitä kestää vuorokauden ympäri.... No, nautitaan nyt kun voidaan.
Kouluhommia kasautui loppukevääksi aika paljon, ja vielä pitäisi pari kirjoitelmaa vääntää ennen kuin suuntaan kesätöihin kotiseuduille. Mälsää hommaa. Toisaalta taas kävin tässä keväällä luokkatoverin kanssa keskustelua Pavlovin ehdollistumisteoriasta, jonka jälkeen pääsin toteamaan että hei, tätä varten tänne on tultu.
Kiirettä on pitänyt ja pitkään. Useimpina viikonloppuina olen joutunut miettimään ja valikoimaan että missä kaupungissa aikani vietän. Asiaa ei helpota yhtään sekään, että Oulusta kulkee lauantaisin huomattavasti vähemmän junavuoroja etelän suuntain kuin muina päivinä. Saa nyt nähdä miten kesän aikana tulee matkustettua etelän ja pohjoisen välillä, varmaan ainakin pari kertaa edes takaisin. Suunnitelmissa on kesään mahduttaa vähintään töitä, partiota, kuoroa ja kavereita.
