Oulussa kaikki pyöräilee

Kaksi päivää takana Oulussa, ja vaikkei paljon ole tapahtunut niin mielenkintoista on ollut! Päivät ovat pääasiassa kuluneet muuttolaatikoiden ja kassien purkamisessa ja tavaroiden järjestelyssä paikoilleen. Vanhemmat auttoivat tavarat sisään, ja saatiinpa suurin osa paikoilleenkin ennen kuin lähtivät takaisin etelään. Jäljellän ovat enää ne muutamat sekalaiset laatikot jotka pitäisi selvittää.

Enne tänne muuttoani ensimmäinen asia jonka kuulin oli että Oulussa kaikki pyöräilevät. Ja sen sain todeta tänään kun kuljin oman pyöräni selässä keskustaan ja takaisin. Pyöräliikennettä on melkoisesti.  Ja senpä takia pyörätietkin ovat kunnossa ja viitoitukset selkeitä ja helposti seurattavia. Nyt enää puuttuvat ne talvipyörät. 

Paikallisiin ihmisiin en ole vielä ehtinyt sen kummemmin tutustumaan. Tänään kävin entisten Rotary-vaihto-oppilaiden (Rotex) tapaamisessa pyörähtämässä. Vaihdosta tuloni jälkeen olen päässyt näkemään toimintaa Tampereella ja Helsingissä, nyt on Oulun vuoro. Mutta se on pakko todeta että maailma on pieni: kävi nimittäin ilmi että erään tuttavaperheen poika asuu aivan naapuritalossa.

Kohti pohjoista

No onpas ollut kesä! Niin paljon on viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana ehtinyt tapahtua, etten tiedä mistä aloittaa...

Kesäkuussa toimin kesäkerho-ohjaajana seurakunnille. Hommia oli muutama tunti päivässä, joka sitten vietettiin kouluikäisten lasten kanssa askarrellen, ulkoillen ja pelaten. Työ oli hyvin mieluista ja työparini aivan mahtava!

Kesään on mahtunut sitä sun tätä. Vietimme noin viikon Ahvenanmaalla perheeni kanssa ja puolitoista viikkoa vierähti 17 000 hengen partioleirillä. Viimeisen viikon vietin tuutorina Suomeen saapuneille vaihto-oppilaille. Lisäksi on ollut monenmoista perhejuhlaa.

Heinäkuu toi tullessaan uskomattoman yllätyksen: sain opiskelupaikan! Minut hyväksyttiin Oulun yliopiston Intercultural Teacher Education -linjalle, enkä voisi olla enempää innoissani! Viimeiset pari päivää olen pakannut muuttolaatikoita ja nyt istun autossa vanhempieni kanssa matkalla pohjoiseen. Pakko myöntää että mielialani on hyvin sekava. Toisaalta, olen hyvin innoissani ja odotan kovasti kaikkea uutta! Toisaalta minua pelottaa kovasti aloittaa uusi elämä niin kaukana perheestä! Ei se aikuistuminen ihan niin helppoa ole.

Uudesta kämpästäni olen nähnyt vain pohjapiirroksen. Huomenna vihdoin saan avaimen ja pääsen näkemään millainen uusi kotini on!